Keravan keskustassa Kauppakaaren päässä ratsastaa viisi karusellhevosta |
Keravan Sirkushevosmuistomerkin hevosten mallina oli Saksalaisen Friedrich Heynin veistämön valmistaman karusellin karusellihevonen. Samassa karusellissa laukkasi toistakymmentä hevosta ja ne kaikki olivat erilaisia. Hevoset olivat kauniin kirjavasti koristeltuja ja niillä oli kaikilla oma nimi. Messukaruselliksi kutsuttu tasokaruselli päätyi Sariolan sirkus- ja tivolisuvun omistukseen 1920-luvulla. Se kulkeutui Suomeen Euroopan halki ja Pietarin kautta Suomen messuille mistä J. A. W. Grönroos osti sen tivolin käyttöön.
Ilona Pellin omistama ruskea karusllihevonen oli yksi niistä muista karusellihevosista, mitä löysin tutkimukseni aikana. Kirja oli jo miltei valmis, kun yhtäkkiä vihjeitä puisista karusellihevosista alkoi sadella useammasta eri paikasta. Kirjoittamisen loppuvaiheilla päädyinkin keskelle mielenkiintoista tutkimusmatkaa ja aarteenetsintää, kun vierailin eri paikoissa tutstumassa puisiin karusellihevosiin. Juuri tämä tutkimusseikkailu oli herättänyt Stradan toimituksen mielenkiinnon ja se oli myös kuvattavan jutun pohjana.
Kuvauspäivän aamu oli sateinen ja sumuinen. Matkustin junalla Helsinkiin missä tapasin kuvausryhmän. Aloitimme päivän vaatesuunnittelija Marja Pellin luona, sillä hän omistaa yhden alkuperäisistä Keravan Messukarusellin karusellihevosista. Ilonan koti oli tavattoman kaunis ja täydellinen kuvauksia varten. Ilona oli kameran edessä todella luonteva ja hän suoritti oman osuutensa todella ammattimaisesti. Minun ensimmäinen haastatteluosuus oli heti hänen haastattelunsa jälkeen, eikä se varmasti mennyt aivan niin kuin piti. Jännitys oli aikamoinen vaikka oikeasti syytä hermoiluun ei ollut. Juontajana toimi Joonatan Pitkänen, joka kyseli Ilonan hevosen koristeluista. Oman haastatteluni osalta en oikeastaan muista mitä kaikkea minulta kysyttiin tai mitä edes vastasin. Aamun ensimmäiset haparoinnit eivät onneksi lopulta päätyneet varsinaiseen ohjelmaan!
Ilona Pellin ruskealla hevosella on hurmaava vino hymy |
Satulavaatteessa on erityisen kaunis lintuaiheinen kaiverrus |
Ensimmäisen kuvaushetken jälkeen suuntasimme Hakaniemeen kuvaamaan valkoista karusellihevosta Hakaniemen Pantin ikkunassa. Joku nimettömänä pysyvä henkilö on aikanaan pantannut hevosen, eikä ole koskaan palannut hakemaan hevostaan. Valkoisen orin tarinaa kysytään pantissa joka päivä, mutta sen tarinaa ei kerrota kenellekään. Hevosen tarina onkin jäänyt suureksi mysteeriksi.
Valkoista oria voi käydä ihastelemassa Hakaniemen Pantin ikkunassa |
Joonatan oli huikea näyttelijä! Kuvauspäivä oli kokonaisuudessaan todella hauska. |
Helsingin Pantin valkoinen ori on ilmeeltään todella hurja |
Kolmas kuvasupaikkamme oli Helsingin Kaupunginmuseolla,
mistä löytyi päivän toinen Sarioloiden karusellihevonen. Kalevi Sariola lahjoitti sen
museolle vuonna 1975. Tämä ruskea kilpuri on ilmeeltään paljon tuimempi ja
hurjempi kuin vaikkapa Ilona Pellin herkkä runoratsu. Karusellihevonen on heti museon aulassa, joten sitä voi kuka tahansa käydä katsomassa. Helsingin kaupunginmuseoon on myös vapaa sisäänpääsy.
Joonatan halusi ottaa selfieitä Helsingin kaupunginmuseon karusellihevosen kanssa |
Materiaalia kerääntyi päivän aikana varmasti useampi tunti haastatteluiden ja kuvituskuvausten ansiosta. Jännittävä karusellihevosten kuvauspäivä jatkui Keravalla, kun seuraavaa inserttiä varten täytyi löytää sopiva kuvauspaikka. Päädyimme lopulta kuvaamaan Lapilanpolun alikukuun, minne graffititaiteilija Hende Nieminen ystäviensä kanssa olivat maalanneet upean Kerava–aiheisen graffitin Keravan 90-vuotispäivän kunniaksi. Graffiti oli edelleen hyvässä kunnossa, mikä oli todella hyvä juttu! Toivottavasti se saakin olla rauhassa, sillä se on tehty kaikkien kaupunkilaisten silmäniloksi ja piristäjäksi.
Joonatan törmäsi alikulkutunnelissa katusoittajiin, jotka lauloivat Patty Smithin Land biisiä: "When suddenly johnny gets the feeling he's being surrounded by
Horses, horses, horses, horses
Coming in in all directions
White shining silver studs with their nose in flames..." Karusellihevosia alkoi näkyä joka puolella ja Joonatan alkoi miettiä onko niillä hänelle jotain kerrottavaa?
Horses, horses, horses, horses
Coming in in all directions
White shining silver studs with their nose in flames..." Karusellihevosia alkoi näkyä joka puolella ja Joonatan alkoi miettiä onko niillä hänelle jotain kerrottavaa?
Kerava on: koti, mielentila... |
Kerava on rakas |
Hende Nieminen ystävineen tekivät Lapilanpolun sillan alle mahtavat karusellihevosgraffitit |
Päivän toiseksiviimeinen kuvauspaikka oli lopulta
Sirkushevosten luona. Omat haastatteluosuuteni sijoittuivat pääosin iltapäivään, jolloin tiimin työskentelytavat olivat jo tuttuja ja haastattelujen tekeminen tuntui todella luontevalta. Koska tiimi osoitti monilahjakkuutta päivän aikana,
toimin minäkin välillä navigaattorina ja meikkaajana. Haastettelutilanne oli
lopulta rento ja en oikeastaan enää huomannut kameramiestä. Joonatan ei kertonut
minulle kysymyksiä etukäteen, mikä oli todella hyvä juttu. Joonatan kysyi ja
minä vastasin. Jos olisin tiennyt kysymykset etukäteen, niin olisin varmasti
jännittänyt enemmän. Ja koska olimme
tutustuneet päivän aikana hyvin, niin keskustelumme olivat hyvin luontevia.
Iltapäivää kohden Joonatanin kysymykset muuttuivat aina vain hauskemmiksi ja pelkäsinkin kuvausten tuloksena olevan vain nauravan blondin haastattelu :D Loppupäivä sujui hyvin riemukkaissa
tunnelmissa.
Haastateltavana oleminen oli ennenkaikkea hauskaa! |
Viimeiset otot kuvasimme Keravan keskustan kaduilla ja Keravan taide- ja museokeskus Sinkassa.
Joonatan löysi lopulta sisäisen karusellihevosensa ja minä kramppaavat poskilihakseni :D
"Terveisiä Keravalta! Löysin tänään sisäisen sirkushevoseni!" Äidille, Joonatanilta. |
Iso kiitos vielä Stradan porukalle! Päivä oli hyvin opettavainen, hauska ja nyt olen yhtä mahtavaa kokemusta rikkaampi!
Ja millainen ohjelmasta sitten tuli? Sen voitte käydä katsomassaYle Areenan sivuilta! :)
Hienosti se meni :) Mahtavaa Marjo! Tuo jännittäminen on melkoisen omituinen ja joskus lamaannuttava tunne... ja muistikin menee :D Ei sitä monesti tule seurattua ohjelman tekoa, melkoisen vaativaa puuhaa ja hässäkkää kerrakseen. Ja juurikin se, että materiaalia on runsaasti ja sitten siitä tehdään pikkuinen pläjäys. Amatööritkin on hyvässä hoivassa siis... ;) nim.lähipiirin "K"
VastaaPoistaKiitos! :) Päivä Stradan poikien kanssa oli kyllä huikea! Ja oikeasti jännitin ohjelman katsomista enemmän kuin sen tekemistä, kyllä oli syke korkealla!
VastaaPoista