MEIDÄN KAIKKIEN JANNE!

Jean Sibelius 150 vuotta! Vuosi 2015 on melkoinen juhlavuosi, sillä Jannen lisäksi Kalevala-aiheisista maalauksistaan tunnettu Akseli Gallen-Kallela viettää syntymäpäiviään 26.4.2015 ja myös talvimaisemistaan tunnettu Pekka Halonen juhlii syntymäpäiviään syyskuun 23 päivä. Heidän lisäkseen myös valokuvaaja I.K. Inhalla on juhlavuosi menossa. Kaikkien herrojen syntymästä tulee kuluneeksi tänä vuonna 150 vuotta!

Ateneumin taidemuseo otti varaslähdön tähän mahtavaan juhlavuoteen, sillä Jean Sibeliuksesta kertova näyttely avautui yleisölle jo 17.10.2014. Sibelius ja taiteen maailma on avoinna vielä hetken aikaa ja on kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen näyttely! Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa näyttelyvuosi, kuin käydä tutustumassa siihen miltä Sibelius muiden taiteilijoiden silmissä näytti, missä kaukaisissa maissa Sibelius aikoinaan matkusteli, miten hän pukeutui ja eli, sekä miltä hän oikeasti kuulosti!

Tervetuloa Sibelius ja taiteen maailma -näyttelyyn!

Usealle meistä Jean Sibelius on yhtä kuin Finlandia-hymni. Osa muistaa hänet nuorena viiksekkäänä miehenä  satasen setelistä ja taas monet tunnistavat hänet sikaria polttavana vanhana kaljupäisenä miehenä. Itselleni Sibelius symboloi vahvasti Suomea ja suomalaisuutta. Finlandia-hymniä kuunnellessa on ihan käsittämätöntä ajatella että sitä tehdessä suomi ei ollut vielä tsenäistynyt. Sävellystä onkin miltei mahdotonta kuunnella liikuttumatta, sillä siinä on sen verran vaikuttava sanat ja sanoma. Finlandia-hymnin ensimmäisistä sävelistä tulee tietysti mieleen myös Tuntematon sotilas -elokuva ja sen alussa näkyvä ristiä muistuttava puunoksa. 

Ateneum oli luonut mahtavan graafisen ilmeen Sibeliuksesta! Juhlavuoden tyylivinkeistä Iiseäni puhutti eniten "nuori ja hurja" Sibelius ja päädyinkin osatmaan nuorta tuulitukkaista Sibeliusta esittävän rintanapin. Myös  pelkistety "ikoni"-malli oli hurmaava, mutta se olisi kenties kaivannut kasvoihinsa muutaman otsarypyn, jotta mieleeni ei olisi tullut niin vahavasti Kekkonen.


Nuori hurja, maailmanvalloittaja, herrasmies vai ikoni? Minkälaisena sinä muistat Sibeliuksen?



Sibelius ja taiteen maailma näyttely levittyy Ateneumin toiseen kerrokseen. Ensimmäinen kerros on varattu pysyville kokoelmille. Ensimmäisenä näyttelytilana avautuu suuri pääsali. Ensisilmäyksellä yleisilme vaikuttaa melkoisen harmaalta ja askeettiselta, mutta kun pääsee tutustumaan salin teemaan Sibeliuksen kuvat, huomaa kuinka vahvoja yhteyksiä Sibeliuksella on kuvataiteisiin! Sali on täynnä Sibeliuksen muotokuvia, maalauksia, veistoksia ja jopa pilapiirroksia! Seiniltä voi löytää monta erilaista tulkintaa suuresta säveltäjästä. Erityisen mielenkiintoinen on salissa sijaitseva muotokuvakasvogalleria. Siinä on useita erikokoisia ja eri materiaaleista veistettyjä kasvokuvia, sekä muutama pienempi figuuri. Sibelius eli hyvin vanhaksi joten jokainen meistä voi löytää pääsalista sen itselleen tutun Sibeliuksen.

Karin huikea tulkinta Sibeliuksen sinfonioiden kehityksestä

Omaksi suosikikseni nousivat Jannesta tehdyt pilapiirrokset! Karin huikea tarina sikarista ja seitsemästä otsarypystä on klassikko! Myös pääsylipputarraan ikuistettu Marcus Collinin pilakuvaluonnos 1900-luvun alusta on mahtava tulkinta Sibeliuksesta!

Näyttely jatkuu teemoilla Nuoruus ja Kansainvälinen Sibelius. Mielenkiintoisimpia yksityiskohtia näissä kahdessa salissa on Sibeliuksen viulukotelo vitriinissä ja lukuisat herkät konsertti- ja muusikkokuvat.  Myös Sibeliuksen passi ja seinälle asetettu suuri kartta, mistä näkee missä kaikkialla maailmassa hän on matkustanut, kiinnittävät ihmisten huomion. Kaukaisin ja ehkäpä jopa eksoottisin matkakohde on ehdottomasti Niagaran putoukset! Jostain syystä tämä mystinen paikka on kiehtonuut lukuisia taiteilijoita.

Näyttely on parasta katsottuna - kuunneltuna!



Kansainvälinen Sibelius -huoneessa on myös mystisen näköinen valkoinen koppi. Se on ehkä hämmentävin tila koko näyttelyssä. Sisään suureen koppiin mennään suljettujen verhojen lävitse. Sisällä avautuu täysin valkoinen kirkas huone, minkä seiniä ympäröi matala penkkirivi joilla lepää turkooseja tyynyjä. Taustalla soi musiikki - tietysti Finlandia. Musiikki soi kuitenkin aivan liian hiljaa, eikä aivan täyttä kuunteluelämystä voi saavuttaa. Valkoinen äänikuutio  on kuin suuri ylikirkas hissi missä ihmiset joutuvat istumaan vasten tuntemattomia näyttelykävijöitä. Ehkäpä jokaisen suomalaisen painajainen? Tunnelma on vaivaantunut, moni katsoo lattiaan. Joku on hurmioitunut ja yrittää kuunnella musiikkia silmät kiinni. Suurin osa ei uskalla edes astua sisälle kuutioon. Finlandia-koppi on ajatuksena loistava, mutta toteutus tuntuu hieman ontuvan. Jo pelkästään pimeämpi huone tai liikkuva kuva tilan seinillä olisi muuttanut kuunteluelämyksen aivan toiselle tasolle.

Pienimuotoinen näyttelyopas on mukava lisä näyttelykierroksella

Seuraavat salit ovat nimeltään Fantasia ja myytit, Finlandia, Ainola ja Muotokuvagalleria. Fantasiaa ja Myytit-tilassa on tarjolla kuvitusta sibeliuksen teoksiin ja pitkä sivukäytävä antaa vihdoin huomion Finlandia-hymnille. Käytävän vitriinit ovat täynnä erilaisia levynkansia ja kuvituksia. Päähuomio kiinnittyy kuitenkin jo käytävän päässä hohtavaan valkoiseen pukuun. Päätyseinällä roikkuu Sibeliuksen puku, hattu ja kävelykeppi. Niiden vieressä on valokuva Sibeliuksesta nämä vaatteet yllään. Vaatteet on lainattu Ainolasta, niin kuin moni muukin näyttelyn esine. Mielestäni juuri henkilökohtaiset esineet kuten Jannen vaatteet ja sikarilaatikot sekä Ainon pitsit ja käsityötarvikkeet ovat parasta tässä näyttelyssä! Vitriinistä löytyy myös viisi Ainolasta lainattua Sibeliuksen tuhkakuppia. Tarina kertoo, että Aino Sibelius tiesi millä tuulella hänen miehensä on riippuen siitä mitä tuhkakuppia hän milloinkin käytti.  Ajatella että nämäkin esineet ovat edelleen tallessa!

Kesällä täytyy ehdottomasti vierailla Sibelius-monumentilla!

Näyttelyn loppupuolella ovat Puut, Sinfoniset maisemat ja Melankolia -salit. Viimeisenä katsojille esitellään Sibelius-monumentti. Salissa numero kymmenen on Olohuone. Seinillä on kaksi suurta valokuvaa Sibeliuksen kirjastosta ja salin vasemmassa kulmassa suuri pöytä täynnä kirjoja ja kuuntelupisteitä. Tämä on ihana paikka kuunnella lisää Sibeliuksen musiikkia ja istahtaa hetkeksi lukemaan Sibelius-aiheista kirjallisuutta. Huoneen jännittävin elementti on kuitenkin vanha musta puhelin pienellä sivupöydällä. Luulin aluksi, että puhelin on sibeliuksen puhelin ja kauhistelin kun joku uskalsi koskea siihen! Sitten huomasin, että puhelimeen saakin koskea! Ja kukas muukaan siellä jutteli takaisin luuriin kuin itse Jean Sibelius! En muista että olisin koskaan kuullut Sibeliuksen ääntä missään! Ääni oli pehmeä ja yhtä yllättävä kuin Kekkosen ääni!  (Luulin aina että Kekkosella olisi ollut möreämpi ääni). Janne antaa puhelimessa ohjeita kapellimestari Nils-Eric Fougstedille säveltäjän Kuningas Kristian II-sävellyksenn esittämiseksi 1950-luvun alussa. Ja tietysti ruotsiksi. Olipa kiva jutella!  

Loppunäyttely jaksaa vielä yllättää kävijän, vaikka tähän mennessä on nähnyt ja kuullut todella paljon. Mystisten melankolisten maalausten jälkeen katsojille esitellään vielä Sibelius-monumentti. Jännittävin elementti on mallinnettu pyörivä kuva Sibelius-monumentista, mikä pyörii itsensä ympäri. Video näyttää monumentista aivan uusia puolia!

Kaiken kaikkiaan näyttely on todella monitahoinen! Kokonaisuudessaan näyttely oli kuin eri taiteenlajien täydellistä synestesiaa, missä kaikki taiteen eri lajit sekoittuivat yhden teeman alle. Parasta näyttelyssä oli, niin kuin jo aikaisemmin kerroinkin, Ainolasta ja muualta lainatut Sibeliusten henkilökohtaiset esineet ja valokuvat, Sibeliuksesta tehdyt pilakuvat, Koivu-sävellyksen kepeät sävelet, ihanan sympaattinen Aino Sibelius ja tietenkin Jean Sibeliuksen äänen kuuleminen puhelimessa!

Oman lisänsä näyttelykierrokselle antoi vielä Ateneumin museokaupan loistava valikoima! Ostin kaupasta Aino-teetä, joten makumatka Sibeliusten maailmaan jatkuu vielä pitkään kotona lämpimien teekupposten äärellä.

Lisätietoja: http://www.ateneum.fi/fi/sibelius-ja-taiteen-maailma 

Hedelmäistä Aino-teetä vai savuisen tervaista Janne-teetä? Sibelius ja taiteen maailma -näyttely tarjosi katsojalle mahdollisuuden hyvin moniaistiseen näyttelykokemukseen!