keskiviikko 19. marraskuuta 2014

STRADA OHJELMAN KUVAUKSET

 






Eräänä pimeänä lokakuun aamuna sain puhelinsoiton Yleltä. Kirjoittamastani kirjasta Karusellihevosten kyydissä – Keravan Sirkusmuistomerkin tarina oltiin kiinnostuttu Strada -ohjelman tuotannossa ja minua pyydettiin mukaan ohjeman tekoon. Olin tarjouksesta todella innoissani! Kuvaukset olisivat jo seuraavan viikon tiistaina ja ohjelma ulkona jo viikon sisällä. Kirjani kertoo Keravalla sijaitsevan Sirkusmuistomerkin viidestä karusellihevosesta. Kirjaa kirjoittaessani päädyin tutkimaan karusellien ja Sariolan suvun sirkus- ja tivolihistoriaa, mikä oli todella mielenkiintoista. Karusellit ovat toinen toistaan kauniimpia ja koristeellisempia kaiverrustaiteen taidonnäytteitä. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää miten Keravan sirkushevoset ovat  päätyneet osaksi muistomerkkiä. Mistä karusellista ne ovat peräisin, kuka hevoset on veistänyt ja miten ne päätyivät keskelle Keravaa?

Keravan keskustassa Kauppakaaren päässä ratsastaa viisi karusellhevosta


Keravan Sirkushevosmuistomerkin hevosten mallina oli Saksalaisen Friedrich Heynin veistämön valmistaman karusellin karusellihevonen. Samassa karusellissa laukkasi toistakymmentä hevosta ja ne kaikki olivat erilaisia. Hevoset olivat kauniin kirjavasti koristeltuja ja niillä oli kaikilla oma nimi. Messukaruselliksi kutsuttu tasokaruselli päätyi Sariolan sirkus- ja tivolisuvun omistukseen 1920-luvulla. Se kulkeutui Suomeen Euroopan halki ja Pietarin kautta Suomen messuille mistä J. A. W. Grönroos osti sen tivolin käyttöön.

Ilona Pellin omistama ruskea karusllihevonen oli yksi niistä  muista karusellihevosista, mitä löysin tutkimukseni aikana. Kirja oli jo miltei valmis, kun yhtäkkiä vihjeitä puisista karusellihevosista alkoi sadella useammasta eri paikasta. Kirjoittamisen loppuvaiheilla päädyinkin keskelle mielenkiintoista tutkimusmatkaa ja aarteenetsintää, kun vierailin eri paikoissa tutstumassa puisiin karusellihevosiin. Juuri tämä tutkimusseikkailu oli herättänyt Stradan toimituksen mielenkiinnon ja se oli myös kuvattavan jutun pohjana.



Kuvauspäivän aamu oli sateinen ja sumuinen. Matkustin junalla Helsinkiin missä tapasin kuvausryhmän. Aloitimme päivän vaatesuunnittelija Marja Pellin luona, sillä hän omistaa yhden alkuperäisistä Keravan Messukarusellin karusellihevosista. Ilonan koti oli tavattoman kaunis ja täydellinen kuvauksia varten. Ilona oli kameran edessä todella luonteva ja hän suoritti oman osuutensa todella ammattimaisesti. Minun ensimmäinen haastatteluosuus oli heti hänen haastattelunsa jälkeen, eikä se varmasti mennyt aivan niin kuin piti. Jännitys oli aikamoinen vaikka oikeasti syytä hermoiluun ei ollut. Juontajana toimi Joonatan Pitkänen, joka kyseli Ilonan hevosen koristeluista. Oman haastatteluni osalta en oikeastaan muista mitä kaikkea minulta kysyttiin tai mitä edes vastasin. Aamun ensimmäiset haparoinnit eivät onneksi lopulta päätyneet varsinaiseen ohjelmaan!

Ilona Pellin ruskealla hevosella on hurmaava vino hymy
Ilona Pellin karusellihevonen on huomattavasti pienempi kuin Keravan Sirkushevoset. Se on paljon sirompi ja naismaisempi. Sillä on kaunis viuhkamainen satula, minkä päällä on taidokkaasti puuhun kirjailtu lintu. Sillä on kultaiset suitset ja vino hymy. Hevonen on ollut Ilonalla pitkään ja kuulemma ollut suuri vetonaula Ilonan lasten syntymäpäiväjuhlilla. Kaikkia ratsastajia piti kuvata vuorotellen hevosen selässä. Myös hänen omassa lapsuudessaan hevosella leikittiin paljon. Se kannettiin joka kesä ulos leikkejä varten kotitalon vintiltä. Ilonan Marja-sisko kertoi, että ei ollut mitään ihanampaa, kuin leikkiä omalla karusellihevosella!

Satulavaatteessa on erityisen kaunis lintuaiheinen kaiverrus














Ensimmäisen kuvaushetken jälkeen suuntasimme Hakaniemeen kuvaamaan valkoista karusellihevosta Hakaniemen Pantin ikkunassa. Joku nimettömänä pysyvä henkilö on aikanaan pantannut hevosen, eikä ole koskaan palannut hakemaan hevostaan. Valkoisen orin tarinaa kysytään pantissa joka päivä, mutta sen tarinaa ei kerrota kenellekään. Hevosen tarina onkin jäänyt suureksi mysteeriksi.

Valkoista oria voi käydä ihastelemassa Hakaniemen Pantin ikkunassa
Hakaniemen Pantin hevonen ei ole peräisin samasta karusellista kuin Keravan ja Ilona Pellin hevoset. Se on paljon kookkaampi ja ilmeeltään todella hurja. Puiset karusellihevoset ovat todella arvokkaita ja niitä keräillään intohimoisesti etenkin Yhdysvalloissa. Ohjelmassa Joonatan alkoi nähdä karusellihavosia joka paikassa. Hakaniemen Pantin kohdalla Joonatan huomasi että häntä tarkkaillaan...

Joonatan oli huikea näyttelijä! Kuvauspäivä oli kokonaisuudessaan todella hauska.

Helsingin Pantin valkoinen ori on ilmeeltään todella hurja

 
Kolmas kuvasupaikkamme oli Helsingin Kaupunginmuseolla, mistä löytyi päivän toinen Sarioloiden karusellihevonen. Kalevi Sariola lahjoitti sen museolle vuonna 1975. Tämä ruskea kilpuri on ilmeeltään paljon tuimempi ja hurjempi kuin vaikkapa Ilona Pellin herkkä runoratsu. Karusellihevonen on heti museon aulassa, joten sitä voi kuka tahansa käydä katsomassa. Helsingin kaupunginmuseoon on myös vapaa sisäänpääsy.
 
Joonatan halusi ottaa selfieitä Helsingin kaupunginmuseon karusellihevosen kanssa
Stradan kuvausryhmä koostuu kolmesta henkilöstä: kuvaajasta (joka toimi myös kuskina ja teknisenä tukena), haastattelijasta ja toimittaja-ohjaajasta. Tiimin työskenetly oli joustavaa ja rentoa. Ryhmän pakettiautossa tuntui olevan kaikki tarvittava tv-ohjelman tekemiseen.

Materiaalia kerääntyi päivän aikana varmasti useampi tunti haastatteluiden ja kuvituskuvausten ansiosta. Jännittävä karusellihevosten kuvauspäivä jatkui Keravalla, kun seuraavaa inserttiä varten täytyi löytää sopiva kuvauspaikka. Päädyimme lopulta kuvaamaan Lapilanpolun alikukuun, minne graffititaiteilija Hende Nieminen ystäviensä kanssa olivat maalanneet upean Kerava–aiheisen graffitin Keravan 90-vuotispäivän kunniaksi. Graffiti oli edelleen hyvässä kunnossa, mikä oli todella hyvä juttu! Toivottavasti se saakin olla rauhassa, sillä se on tehty kaikkien kaupunkilaisten silmäniloksi ja piristäjäksi.
 
Tiimin monilahjakkuus selvisi päivän aikana. Kuvaaja oli myös teknikko ja kuski, ohjaaja oli toimittaja ja muusikko / esiintyjä. Juontaja Joonatan on myös stand up koomikko, joten voitte kuvitella kuinka hauska päivä kaiken kaikkiaan oli.










Joonatan törmäsi alikulkutunnelissa katusoittajiin, jotka lauloivat Patty Smithin Land biisiä: "When suddenly johnny gets the feeling he's being surrounded by
Horses, horses, horses, horses
Coming in in all directions
White shining silver studs with their nose in flames..." Karusellihevosia alkoi näkyä joka puolella ja Joonatan alkoi miettiä onko niillä hänelle jotain kerrottavaa?

Kerava on: koti, mielentila...

Kerava on rakas


Hende Nieminen ystävineen tekivät Lapilanpolun sillan alle mahtavat karusellihevosgraffitit
 
Päivän toiseksiviimeinen kuvauspaikka oli lopulta Sirkushevosten luona. Omat haastatteluosuuteni sijoittuivat pääosin iltapäivään, jolloin tiimin työskentelytavat olivat jo tuttuja ja haastattelujen tekeminen tuntui todella luontevalta. Koska tiimi osoitti monilahjakkuutta päivän aikana, toimin minäkin välillä navigaattorina ja meikkaajana. Haastettelutilanne oli lopulta rento ja en oikeastaan enää huomannut kameramiestä. Joonatan ei kertonut minulle kysymyksiä etukäteen, mikä oli todella hyvä juttu. Joonatan kysyi ja minä vastasin. Jos olisin tiennyt kysymykset etukäteen, niin olisin varmasti jännittänyt enemmän. Ja koska olimme tutustuneet päivän aikana hyvin, niin keskustelumme olivat hyvin luontevia. Iltapäivää kohden Joonatanin kysymykset muuttuivat aina vain hauskemmiksi ja pelkäsinkin kuvausten tuloksena olevan vain nauravan blondin haastattelu :D Loppupäivä sujui hyvin riemukkaissa tunnelmissa.
 
Haastateltavana oleminen oli ennenkaikkea hauskaa!

Viimeiset otot kuvasimme Keravan keskustan kaduilla ja Keravan taide- ja museokeskus Sinkassa. Joonatan löysi lopulta sisäisen karusellihevosensa ja minä kramppaavat poskilihakseni :D
 

"Terveisiä Keravalta! Löysin tänään sisäisen sirkushevoseni!" Äidille, Joonatanilta.


Iso kiitos vielä Stradan porukalle! Päivä oli hyvin opettavainen, hauska ja nyt olen yhtä mahtavaa kokemusta rikkaampi!
 
Ja millainen ohjelmasta sitten tuli? Sen voitte käydä katsomassa
Yle Areenan sivuilta! :)